Tänään on ollut tosi haikea olo koko päivän. Tänään tulee kuluneeksi vuosi kun jouduin tekemään yhden elämäni raskaimmista päätöksistä, ja saatella Leevi viimeiselle matkalle. Elämä Leevin poismenon jälkeen tuntui aluksi aika tyhjältä. Kurkkua kuristi, ja tuntui että en saa edes henkeä ja sydän rinnassa pakahtui pahasta olosta, ja itkusta ei tahtonut tulla loppua ollenkaan. Ja minä joka olen varmaan maailman herkin ihminen. Itken ilosta ja surusta tuntui että en selviä tästä koettelemuksesta ollenkaan. Leevistä puhuminen on vieläkin vaikeaa. Itkua nieleskellen siitäkin yritän urheasti selvitä. Tätä kirjoittaessakin kyyneleet valuvat pitkin poskia. Hyvä että edes näen mitä yritän kirjoittaa. Leevi oli kyllä mahtava ja erityinen koira. Koira joka osasi kalisuttaa hampaita :) Leevin luonne oli täys kymppi! Niin kiltti koira, joka tarpeen mukaan myös vahti. Erityisesti kun Pinja saapui meidän elämään Leevi piti vahtia, kun pinja nukkui vaunuissa ulkona, ja ilmoitti heti jos naapuri kulki liian lähellä pihlaja-aitaa. Viimeisen kesänkin aikana Leevi kävellä tallusti Pinjan perässä koko ajan mihin Pinja vain menikin. Ja laittoi maaten Pinjan viereen, kun Pinja leikki.

Luusyöpä, joka myös Leevillä todettiin oikeassa olkanivelessä. Tuli tosi nopeasti ja salakavalasti. Parin viikon enempi ja vähempi ontumisen jälkeen Leevillä ilmestyi rintaan patti joka kasvoi nopeasti. Harri varasi eläinlääkäriin ajan perjantaille minun pyynnöstä, kun itse en siihen pystynyt. Viimeisen viikon aikana tein itselle selväksi, että jos jalassa on luusyöpä niin päästän Leevin pois. Vaikka minä kuitenkin pelkäsin pahinta toivoin kuitenkin, että kyllä Leevi tulee vielä kotiin meidän kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Jalka kuvattiin ja tulos särki minun sydämen! Itku tuli heti, kun eläinlääkäri kertoi olkanivelessä olevan luusyöpä. Lääkäri ehdotti että kipulääkkeillä voitas mennä, mutta kieltäydyin niistä ja sanoin että kyllä Leevin parempi mennä nyt.  

Pinjalta kun kysyy missä Leevi on? Pinja vastaa: Leevi on taivaassa ja heiluttaa siellä häntää minulle. Ja talvella katsellaan tähtiä taivaalla. Kirkkain tähti se on meidän Leevi:)

Kiitos Leevi kun sain pitää sinut melkein kymmenen vuotta. Ikävä on edelleen. Sinulla on aina paikka meidän sydämessä.