PALUU ARKEEN...

Niin se vain kuusi viikkoa kesälomaa mennä hurahti, ja kaks viikkoa töitä takana. Ja täytyy sanoa että huh huh..kyllä on ollu aika haipakkaa töissä. Jälleen kerran sitä mietti onko se tosi että raha ei tule yhtään helpommin kuin juosta pää kolmantena jalkana kilpaa kellon kanssa, ja tuntuu että ei kerkeä sittenkään. Niin nämähän on tietysti niitä ammatinvalinta kysymyksiä, mutta ainakin tietää että joka sentin eteen olen tehny töitä.

Pinja onkin kovasti odotellu että milloin äiti lähtee töihin niin, Pinja pääsee taas tuttuun perhepäivähoitopaikkaan. Neiti saapi ollla prinsessana kun on ainut tyttö hoitopaikassa, ja hienosti tulee juttuun uusien poikien kanssa.

No entäs pojat? Pojat ne mennä riekkuu. Nemo ja Elmo mennä revittelee kahestaan aika vauhtia. Välillä Petukin innostuu nuorison mukaan, mutta mielummin Petu istuskelee ja nauttii vain rapsutuksista. Nemo on edelleen kiltti ja aivan ihana varsinkin Pinjan kanssa. Ihana seurata tätä paria, kun touhuilevat pihalla yhdessä. Muuten pojille ei mitään ihmeenpää kuulu. Syksyn näyttelyitä olen myös vähän katsellut Elmolle, mutta katsotaan nyt mihin sit mennään.

Tänään on päälimmäisenä ollu mielessä kahden vuoden takainen...tänään tulee kaksi vuotta Leevin poismenosta. Ikävä Leeviä on edelleen ja se ikävä ei varmasti lopu ikinä. On päiviä että Leeviä pystyy muistella ja kertoilla Leevin touhuista hymyillen, mutta on hetkiä jolloin kyyneleet tulee ihan väkisin. Olihan Leevi oikea persoona kalisevin hampain 

Mukavaa elokuuta!