Syyskuun viimeinen päivä...kuukausi on mennyt tosi nopesti. Syyskuun alku oli erityisen raskas...miten hauras ja epäoikeudenmukainen elämä voikaan joskus olla. Miten hetkessä kaikki voi olla sirpaleina, ja jäljelle jää vain kysymyksiä..Miksi?

Kuukausi on mennä hurahtanut tosiaan nopeasti. Ja blogi on jääny taasen päivittelemättä minä olen niin ilta uninen että en oikeesti jaksa enää illalla istua koneelle. Tää nukkuu jo viimeistään kymmeneltä täyttä häkää Zzzzz... Olisko tuo aikainen klo 5 herätys viikolla syynä tähän. Eikä oikeestaan ole mitään kirjoittamisen aihetta nyt ollukaan. Pientä kuittailua olen myös saanu muutamilta ystäviltä että olen vissiin ainut kaveri naamakirjassa, jota ei todellakaan siellä näy. Niinpä..tosi noloa tunnustaa mutta ei minua sielläkään näy onhan siinä tietysti huonot puolensakin kun en naamakirjassa kauheasti hengaile. En tiedä enää nykyään mistään mitään, kun kaikki asiathan julkaistaan siellä. Joten jos jotain on tapahtunut on varma että meikäläinen ei varmasti tiedä asiasta mitään..heh.. No onneksi uutiset sentään tulee vielä telkkarista ja ekat illan uutiset jo klo 19..

Poikien kanssa ollaan lenkkeilty. Kuvia siis lenkiltä...

Nemolla tuli kiire isojen poikien perään.

Neppanen näki eka kertaa elämässään jotain todella jännittävää ja ehkäpä vähän pelottavaakin. Tällä oliolle piti vähän murista ja haukahtaa...onneksi Petu ja Elmo oli henkisenä tukena vierellä.

Sehän oli vain hevonen

Pellolla nähtiin myös kolme metsäkaurista syömässä.  Tällä samaisella pellolla kesällä näkyi myös hirviemo kera kahden vasan. Pinja oli touhussa kun näki ihan livenä kauriit. Ja sattuipa vielä kiikaritkin mukaan neidille. Pinja on aikaisemmin vain eläinpuistossa ihaillut metsäkauriita. 

Mukavaa alkavaa lokakuuta kaikille!